Reilu kymmenen tunnin lusikoinnin jälkeen saavuttiin siis Vientianeen. Kello oli rontti kuus aamulla ja immeiset vasta heräili aamuaskareisiin. Päräytettiin tuktukilla keskustaan ja ensimmäiseen kaffilaan, joka availi oviaan. Tsekkailtiin viime reisulla varastetusta lollarista hyviä majotus tippejä ja suunnattiin majapaikalle. Ilma oli mukavan vilponen verrattuna keskipäivän maksimaaliseen grillaukseen.
Kaupunki itsessään on tosi pieni ja onko jopa kaakkois-aasian pienin pääkaupunki. Ihmisiä on vähemmän, kun Tampereella ja tekeminen rajottuu kaupungilla tepastelun ohella lähinnä syömiseen ja juomiseen. Ranskalaisvaikutteinen kaupunki on ahdettu täyteen eri maita edustavia ravintoloita ja kippoloita. Täältä löytyy myös Scandinavian bakery, jonka listalta löytyy herkullisia sandwichejä, kakkuja, leivonnaisia ja muita herkkuja. Hintahaarukkakin eri paikkojen välillä vaihtelee halvasta lähelle Suomen tasoa. Löydettiin mm. steakhouse mistä rillipihvi irtoo tuttuun 27€ hintaan. Ruuan ystävänä reissailun ylivoimasesti parasta antia on eri maiden safkoihin tutustuminen ja siihen tämä kaupunki tarjoo erinomaiset puitteet.
Vietnamin tapaan myös Laos kärsii maastossa edelleen lojuvista räjähtämättömistä pommeista ja kranaateista, joita jenkit Vietnamin sodan aikaan kylvi maan täyteen. Vierailtiin COPE nimisen organisaation ns. museotiloissa tutustumassa sen toimintaan ja aikaansaannoksiin. He valmistavat lähes päivittäin vammautuville ihmisille mm. tekoraajoja, pyörätuoleja ja muita arjen askareissa helpottavia apuvälineitä. Toimintaa rahoitetaan lähinnä lahjoitusten avulla ja tottakai poikettiin paikalla olevassa kahvilassa tukemassa tätä tärkeetä työtä.
Vientianessa on yllättäen myös monia temppeleitä ympäri kaupunkia ja ollaan aikamme kuluks käyty niitä pällistelemässä, mutta sitä verta on näitä temppeleitä jo tullu kierreltyä kaakkois-aasian tourneen aikana, että nyt se rupee jo vähän tökkiin. Mekong joki virtaa kaupungin länsilaidalla ja itseasiassa Thaimaan ja Laosin raja kulkee about joen keskellä. Tarjolla on jälleen kerran hulppeita auringonlaskuja Mekongin yllä. Autot katoo rannalla kulkevasta highwaysta iltaisin myös ja boulevardin valtaa lenkkeilijät, rc-autoilijat, zumbaajat, valokuvaajat, kaljottelijat ja tuhannet kaupustelijat. Ihan viihtysä meininki. Mr. Bangkok viittoi innokkaasti taivaalle ja uskoi bonganneensa haarapääskyn, mutta Hölberi totesi isännän elkein, että jos joku on varma niin se on aivan varma, jotta varpunen se on!
Ollaan nyt viimestä päivää täällä ja tarkotus olis mennä pelaileen vielä vähän biljardia ehtoolla. Mr. Bangkok haluaa revanssin, kun otti toissapäivänä niin pahasti tukkaansa. "This table is so not mine." Bed bugsit on myös ollu vähän riesana tai lähinnä ne on tykänny Bangkokin kireestä lihasta ja miehen vasen käsihän on aivan kaluttu.
Laosin kierros alkaa oleen finaalissa ja on aika heittää hyvästit ylväästi, mutta hitaasti virtaavalle Mekongille. Ehkä tapaamme vielä joskus. Huomenna karautetaan yöjunalla kahdeksatta kertaa Bangkokiin ja siitä seuraavana aamuna lähtee lento Han joen välittömään läheisyyteen. Aika kaivaa sukkia ja paksumpia housuja parin kuukauden tauon jälkeen esiin, sillä lämpötila putoo ainakin 30 astetta. Kuoleepahan kaikki mörriäiset vaatteista. Kiitos kuulemiin.
-Don
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti