Majotuttiin siis Don Det nimiselle saarelle ihan joen kupeeseen ja sunset puolelle tottakai. Guesthousen raflasta näki iltasin, kun aurinko laski upeesti vuorten taakke. Nyt oltiin jo niin lähellä Kamboijan rajaa, että kännykkään tuli vuoronperään viestiä Laosin ja Kamboijan puheluhinnastoista.
Don Det ja muutkin näistä saarista on tunnettuja rennosta meiningistään ja lungista asenteesta. Noudatettiin näitä oppeja varsin tehokkaasti, eikä tehty koko saarella olon aikana juuri mitään. Riiputtiin matossa, tuijotettiin auringonlaskuja ja kelluttiin Mekongissa. Tervetullutta vaihtelua Bangkokin jälkeen. No käytiin me fillaroimassa saarta ympäri ja tutkittiin lähiseutuja, ettei se ihan löhöilyks menny.
Käytiin het ekana päivänä viereisellä Don Khonin saarella mankeloimassa ilman sen tarkempaa päämäärää. Saarten välisen sillan ylityksestä joutu pulittaan 35 000 kipperiä, mutta ylityksen hinnalle tuli lopulta yllättävän hyvä value. Päädyttiin puolivahingossa Li Phi nimisille vesiputouksille ja näppärästi sillalta saadulla lipukkeella päästiin portista läpi pällistelemään tätä putoavaa vesimassaa vähän lähempää. Tuli upeita kuvia ja eikun eteenpäin. Poljettiin saaren eteläkärkeen kunnes etupyörä tyssäs rantahiekkaan. Meillä oli pieni haisu siitä, että mestoilla olis mahollista nähdä todella uhanalaisia Irrawaddy delfiinejä. Kuuleman mukaan niitä on enään alta kymmenen Laosissa mutta suurempi populaatio löytyy onneksi mm. Bangladeshista. Maksettiin kolme euroo mieheen Karin Mikon näköselle kapteenille, joka lähti pikku paatillaan heittään meitä parhaalle bongaus paikalle. Ja kyllähän me niitä nähtiin. Varsin eeppinen kokemus ja kaiken polkemisen ja harhailun väärti. Hyvillä mielin poljettiin takasin omalle saarelle ja yhen aussijäbän raflaan syömään porukalla grilliporsasta.
Toinen suosittu aktiviteetti (reissaajien tosin) Don Detillä on tuubailu. Traktorin sisäkumilla kelluttelu joessa oluen kera. Antaa ns. virran viedä. Varsin rentouttavaa touhua mutta pitää olla tarkkana, ettei kellu liian pitkälle tai ajautuu joko Kamboijaan tai vesiputoukseen. Laiton rajanylitys tai kuolema. Noh pari päivää siinä kelluteltiin ja tuurilla vältettiin molemmat edellä mainitut ja kerättiin samalla voimia suurimman Donin eli Don Ahosen 30v synttäripäivää varten, josta tulikin ikimuistoinen...
10.1. koitti ja askel tapahtumahorisonttiin otettiin siirtymällä normaalisti aamupalalle. Pari kanaleipää med lao coffee naamariin ja torille synttärikakkua ostaan. Leipomon mamma oli varsin reilu ja löi vielä kolme kynttilää kaupan päälle. Muutenkin kaikki paikalliset huuteli perään, että jumalauta jätkillä on kakku ja lipo kieltään. Haettiin matkalla vielä euron laatuviski kaupasta ja suunnattiin kotiterassille kakkukahveille. Respan jamppakin naureskeli ja näytti peukkua, kun kävin tilaamassa kolme kahvia, veitsen ja ämpärin jäitä. Ei siinä kakku oli hyvää ja tunnelma kohillaan. Illemmalla suunnattiin siitä sitten taas aussijäbän grilliherkkujen ääreen vähän mäsäytteleen possua ja kanaa ommommom. Hyvin ravittuina suunta kohti rantaa ja nuotiopiirileikkejä. Jengiä oli monesta eri maasta ja siinä vähän erilaisia seurapiirileikkejä leikittiin. Päivä oli tähän asti ollut tosi jees kunnes...
Jossain vaiheessa siinä nuotiolla istuskellesa alko hitusen vattassa myllertään. No lähin normaalisti kämpille toilettiin, kun lähempänä ei ollut tarjolla. Matkalla joku kulkukoira meinas purra nilkkaan, mutta onnistuin nopeella vartaloharhautuksella väistään sen ja vielä paskantamatta housuuni. Palasin tovin kuluttua takasin notskille mutta sitten alko olo tuntuun siltä että nyt ei kaikki oo ihan kunnossa. Takasin kämpille, muistolaatta nurmikolle, vessaan ja mittaria kainaloon. Jackpot 39 kuumetta ja ripuli! Just what i needed. Seuraava yö oli kirjaimellisesti PASKA. Aamun olo oli sellanen, että aateltiin ajella suunnitellusti takasin Pakseen ja jäädä sinne ottaan lepiä. Lekuritkin olis lähellä jos olis tarvetta. Siinä venettä odotellessa iski aivan jäätävä vattakramppi ja hikee puski litroittain. Hoipertelin vessaan ja taju lähti samantein...
Tokenin kun Mr. Bangkok koputteli ovelle ja kyseli onks kaikki okei. Ei muuta kun nestettä ja suoloja koneeseen litra kaupalla. Olo koheni sen verran et päästiin botskilla maihin ja pikkubussin kyytiin. Sitten iski toinen aalto ja taas oli tajunnan lähtö lähellä, mutta omaks harmiks se ei lähteny. Sisulla taistelin sen läpi ja onneksi loppumatka menikin sitten ilman mitään kouristuksia. Ilmeisesti nesteytys alko vaikuttaan ja hyvä niin. Päästiin Pakseen ja suoraan hostellille nukkuun. Pojat läks ostaan vähän suolavettä ja pientä syötävää, että sais edes vähän jotain muonaa pötsiin. Lämpökin alko siinä unien jälkeen hellittään ja muutenkin olo palautuun normaaliks. Tällä hetkellä kaikki on ihan kunnossa joten ei huolia, mutta muistakaa ihmiset jumalauta juoda sitä vettä. Don Det wins, melkein fatality.
Tällä hetkellä majaillaan siis täälä Paksessa, mutta huomenna olis tarkotus lähtee yöbussilla kohti Vientianee. Hölberi kirjottaa viä varmaan yhen tekstin sitä ennen näistä parin päivän mopoiluista täälä, joten pysykää kanavilla.
-Don Don (lisää kuvia kohta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti