Don koitui siis Donin (mennyt mies, hän on historiaa) kohtaloksi (rip), mutta imodiumilla ja tuurilla selvittiin ennalta sovittuun laiva- ja autokyytiin takaisin Pakseen. Kyydit oli kyllä taas melkoinen osoitus tehottomasta "byrokratiasta", litteraa ja tikettiä oli joka jannulla useampia kappaleita ja kaikilla eri väreillä. Bussistopilla väkeä pyöriteltiin autosta toiseen, mutta lopulta äijät ja 2/3 laukkua päästiin samalla autolla liikkeelle, ja true enough, viimeinen rinkkakin tuli 10 minuuttia perästä toisen auton mukana..
Tarkoitus oli tosiaan poistua heti saman päivän aikana Paksesta mopoilla, mutta Donin kunto ei moista sallinut joten päätettiin majoittua mukavasti ja kuositella matkanjohtaja takaisin ruotuun. Toisaalta myös saavuttiin perille 1,5 tuntia myöhässä kaiken sekoilun jälkeen ja olisi ollut varmaan muutenki myöhäistä lähteä etenemään enikeis...
Paksea tuli aiemmin jo haukuttua tylsäksi ja pieneksi, mutta mielettömän maukasta sapuskaa kyllä löytyy ja äkkiäkös mieli paranee hyvällä ruoalla. Jasmin restaurantin chicken tikka masala on kyllä parasta intialaista ruokaa mitä ikinä syönyt ja aika korkealla all time dishit listalla.
Lopulta iso D:kin toipui ja päästiin toteuttaa aiempaa suunnitelmaa mopoilusta, hiukan muokattuna tosin... eli.
Wang wangin vuokraamo tarjos Paksen parhaat hinnat ja tuliterät Hondan Zoomer-äksät. Ekana otettiin suunta kohti Bolaven- plateuta ja karttaan merkittyjä vesiputouksia. Vesiputouksista se johon eksyttiin oli itseasiassa parempi, kuin mitä kohti lähdettiin. Joko kartta oli väärässä matkassa tai oltii pirun hitaita, mutta lopulta putouksilta pois lähtiessä todettiin, ettei ole aikaa mihinkään muuhun aktiviteettiin ja päätettiin ajaa vielä seuraavana päivänäkin. Otettiin myös lautta mopojen kanssa yli Mekongin, maisemat oli auringonlaskun aikaan beyond epic ja nopeasti unohtui lautan mahdollinen kusetushinta.. Uutta Champasak-Pakse tietä himaa, tulipunaisen pallon kadotessa mäkien taa.. the feelings.. äärimmästä.
Toinen päivä aloitettiin yöbussin varaamisella Vientianeen ja ottamalla lisäpäivä mopovuokraa. Aamupalan jälkeen suunnaksi etelä ja noin 50km asvaltti ajon jälkeen vasen. Uskomattoman punaista ja pölyävää tietä ehkä 15km ja oltiikin syvällä luonnonsuojelualueella pikkukylässä. Kylään tuloon oli vain yksi syy: norsut!
Saatiin kaksi norsua sovittua kyyditsemään meitin läheiselle vuorelle katsomaan maisemaa ja muinaisen temppelin raunioita. Mr. Bangkok käytti yksittäispunkkavuoronsa ja kaasutti paikalta omalla norsullaan, kun itse pääsin jakamaan Donnien kanssa. Kaikkien yllätykseksi Donnie ja norsu olivat mielettömässä menokunnossa ja ohitettiin sinkku norsu jo parin sadan metrin jälkeen. Ylipainovoimaa!
Lopulta ei saatu edes kunnon kilpailua aikaan kun Aasian Prinssin norsu keskittyi lähinnä kaatamaan metsää ja pyörimään ojissa. Ehkä tunnin ATV jyristelyn jälkeen oltiikin vuoren huipulla. Jalkauduttiin, ihailtiin maisemia, tutkittiin temppeliä kun norsut lepäs varjossa. Takaisin päin lähdettiin ja tutusti Mr.Bangkokin ajokki suuntasi viidakkoon, harmi ettei norsu ottanut huomioon kyydissä olevaa miestä, oksien välistä näkyi vain Bankokin villisti potkivat jalat..
Lopulta Prinssikin sai ratsunsa kuriin ja saapui ylväästi takaisin kylään. Kyydistä pois ja norsu-kaverille sokeriruoko suuhun palkkioksi. Toivottavasti meni lupausten mukaan kyyti rahoja norsujen elintilan suojeluun, no ainakin viidakko vaellus oli aidompaa menoa kuin esim. Thaimaan elukkasirkus...
Paljon ihmettelyyn ei aikaa ollutkaan, kun illan bussi alkoi jo kuumotella. Hondan selkään ja hanat auki. Reilu 300km ajoa fury roadilla tuntui pakaroissa. Pikku tankkaus ja yön yli bussiin torkkumaan.
Leets gou! Seuraavaksi Laosin pääkaupunki Vientiane!
-th
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti