Paskamyrskyn laannuttua meille jäi onneksi vielä pari päivää oikeasti tutustuakkin Lombokin saloihin ennen, kuin olisi taas maiseman vaihto edessä.
Tuumailtiin, että otsikossa mainitut vesiputoukset Lombokin pohjoisosissa olisi hyvä kohde pienelle päiväretkelle. Isolla rahalla otettiin oikeen minibussi alle, koska yhteensä 160 kilometrin skootteri pompotus ei jo valmiiksi kipeiden ahtereiden takia ollut juuri nyt se houkuttavin vaihtoehto.
Parin tunnin ja aikuisten oikeasti mukavan kyydin jälkeen saavuttiin määränpäähän. Paikallinen Tarzan lähti opastamaan meitä läpi viidakon ja noin vartin käppäilyn jälkeen tultiin Sendang Gilen putoukselle. Erikoisen näistä putouksista tekee sen, että vehreä viidakko kukoistaa varsin tiheänä ympärillä ja luo sellaisen vaikutelman, että olet oikeasti syvällä viidakon sydämessä ja yhtä luonnon kanssa. Valitettavasti ei oltu tällä kertaa ainoita immeisiä mestoilla ja tästä syytä edellä mainittu autenttisuus vähän kärsi, mutta hieno kokemus siitä huolimatta.
Seuraavavaksi vuorossa oli Lombokin suurin ja näyttävin putous nimeltä Tiu Kelep. Puoli tuntia läpi tiheän viidakon ja yli vuolaasti virtaavien virtojen. Tässä kohtaa myös trooppinen myrsky saavutti meidät ja märiltä vaatteilta ei taaskaan vältytty. Sademetsä on sademetsä ja sadekausi on sadekausi. Oli kuitenkin kaiken rämpimisen arvoinen. Hitusen liikaa muita ihmisiä taas, mutta muuten yksi majesteettisimmista putouksista mihin itse olen törmännyt. Helvetti kun ilmassa oli niin paljon märkää, ettei dronella kuvaamisesta tullut mitään.
Takaisin ylös kavutessa vesisade oli jo niin kova, että vettä ryöppysi vastapalloon portaita pitkin ja oli melkoinen haaste pitää kuvauskalusto kuivana. Selvittiin kuitenkin ylös ja kalusto ehjänä. Samantein lähimpään ruokapaikkaan vaihtaan kuivaa vaatetta ja nauttimaan maukkaat kanasopat inkivääriteen kera. Taas yksi huikee päivä lisätty muistojen kätköihin.
Lombok tarjoaa putouksien lisäksi helvetin komeet puitteet mopoilulle. Rantoja nuoleva hyväkuntoinen tie tarjoaa Australian Great Ocean Road tasoisia maisemia ja joka mutkan takana on uusia kuvausmahdollisuuksia. Vietnam on edelleen oma suosikkini prätkäilylle, mutta ei Lombok kauaksi jää. Viikko oli aivan liian lyhyt aika ja kerettiin raapaisemaan vain vähän pintaa. Kovasti olisi houkuttanut kolmen päivän vaellus 3726 m korkean tulivuori Mt. Rinjanin huipulle... Ehkä jonain päivänä.
Tällä hetkellä pötkötellään "kärvennytään" Gili Airin rantahiekassa. Tiina tarjoilee raportin tuonnempana. Don jatkaa grillausta. Stay tuned.
-Don
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti