Toinen päivä Lombokilla alkoi hyvin ja aurinkoisena, kunnes Guro ilmoitti puolenpäivän aikaan siirtyvänsä huoneeseen lepäilemään ja valitteli vähän heikkoa oloa. Tunnin jälkeen tavaraa alkoi puskemaan kuulemma molemmista päistä. Tässä kohtaa myös Henri valitteli heikkoa oloa... Oijjjoi.
Lukittiin tautinen pariskunta huoneeseensa ja lähdettiin lounaalle. Lounaalla Tintsu alkoi valittelemaan TAAS huonoa oloa ja nyt alkoi epidemian epäilykset heräillä. Syönnin jälkeen lähdettiin käppäilemään kämpille päin ja voimamies Pepe ilmoitti yllättäen, että "saa kävellä kovempaa jos on mahollista, mutta pakko ei o" ja piteli hanuriaan. 4/8 joukkueen vahvuus ja terveet pelkäsivät perseensä puolesta.
Minä Mr. Bangkok, Laura ja Katrine enään terveiden kirjoissa ja päätettiin eristäytyä muista, jos vaikka vältyttäisiin taudilta. Iltaa kohden alkoi Mr. Bangkokin vatsasta kuulua erikoista pörinää... Gin Tonic jäi pöytään ja mies syöksyi kuin juggernaut kohti paskahuusia. Sitten heitä oli enään kolme. Tässä kohtaa ensimmäisillä kuume oli noussut jo yli 39 ja huoneet oli oksupusseja täynnä ja kuolema oli hajujen perusteella vahvasti läsnä. Itse selvisin noin keskiyöhön asti kunnes perseestä kuului repivää ääntä. Kuudella ripulia ja viidellä myös kuumetta. Mikä viddu meihin oikeen iski?!
Pelättiin jo, että menee joulu ihan pilalle, mutta arkoja vatsoja lukuunottamatta näyttäisi siltä, että ollaan jo voiton puolella. Saatiin otettua porukkakuvaa ja vähän jopa käppäiltyä pientä lenkkiä. Onneksi on vielä reissua jäljellä ja toivottavasti suuremmilta kakkamyrskyiltä vältyttäisiin.
Hyvää ja rauhallista Joulua!
-Don
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti