Pamahdettiin keskiviikkona aamupäivästä Balin lentokentälle ja koska lento Bangkokista oli lähtenyt jo aikasin aamusta, niin ei käytännössä oltu nukuttu silmäystäkään. Nopeet rahan vaihdot ja murkinat naamaan ja hieroon kauppoja parhaasta ja halvimmasta kyydistä saaren hiljaisemmille alueille pohjoseen ja tarkemmin Lovinan kylään
Saatiin diilattua kyyti ihan kohtuu hintaan, mutta kuskin näkökyky tuntui olevan samaa luokkaa kuin itselläni keskiyöllä Sumatran viidakoissa. Laitettiin heikko vatsainen Tiina etupenkille, koska tie tulisi olemaan vähintäänkin kurvikas. Ja olihan se! Kapeita vuoristoteitä ylös alas ristiin rastiin ja niin kovaa, kun Isuzun koneesta vaan irtosi tehoja. Ristin merkki rintaan ja hanat auki. Kolme tuntia rytkytystä ja päästiin kuin päästiinkin maaliin.
-Don
Lovinassa majoituttiin paikassa nimeltä Lovina Beachouse (kyllä, yhdellä h:lla), jossa vietettiin 4 yötä kaksikerroksisessa bambumajassa meren rannalla. Ei huono! 😉 ..Kunnes tuli yö ja majapaikalla reviiristään huolehtiva koirajengi rupes tsembaloimaan haukkuen pitkin yötä ja kuten arvata saattaa, bambusta tehdyssä ekotalossa ei mitään äänieristyksiä ole. Eihän siinä auttanu kun pistää korvatulpat korviin ja toivoa rauhaa koirien jengitappeluihin.
Kohdattiin koirajengin cool pomo aina iltaisin kun palattiin päivälliseltä takas kotirantsuun ja saatiin kunnon vastaanottokomitea haukuntakuulusteluineen. Kunnon vahtikoira-ainesta, sanoisin. Muuten meiän majotus Lovinassa oli kaikin puolin toimiva ja miellyttävän rauhallinen. Meren aaltojen äänet rauhotti mieltä ja kanat ja koirat tuli aina moikkaileen ruokapöydän ääreen. Sellanen söpö pieni eläintarha. :)
Seuraavassa lisää asiaa itse aktiviteeteista, vaikka ihan hirveesti ei vielä olla urheiltu.
-Tinzzuh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti