Saatiin siis kaikki kahdeksan reissulaista kasaan. Suurin porukka millä ollaan ikinä reissattu, joten tulee olemaan mielenkiintoista ja luulisi riittävän tarinaa kerrottavaksi.
Majotuttiin Amedissa Oasis nimisessä resortissa, noin 14 kilometriä linnuntietä tulivuori Agungista. Ehkä tällä hetkellä tyylikkäin majottuminen ainakin omilla Aasian reissuillani. Resortin ainoina asiakkaina tuntui, kuin olisi ollut jonkin sortin kuuluisuus. Aamiaiset sai tilata huoneen terassille ja huoneen minibaarista sai juomaa samaan rahaan, kun paikallisesta marketista. Oma uima-allaskin toimi varsin mukavana viihdykkeenä sateisina päivinä. Höllille tästä ei tosin parane mitään kertoa, tai saadaan todennäköisesti kuulla palautetta.
Vuokrattiin mopedit luonnollisesti jokaiselle neljälle päivälle ja tehtiin kevyitä tutkimusmatkoja Amedin ympäristöön. Kelit ei hirveemmin suosinut, joten pääasiassa jouduttiin viettään aikaa ravintelissa syöden tai juoden. Ei sekään tietysti väärin ole, mutta hieman alkoi sadeputki rasittamaan. Tiedossa toki oli, että reissu ajottuu sadekaudelle ja oltiin valmiit ottamaan "pienet" sateet niskaan. Paikallinen "light shower" pieni suihku tarkoittaa sellaista 20 mm vettä ja rankkasateista puhuttaessa on kyseessä jo kymmenet sentit. Vettä saattaa välillä tulla lyhyessä ajassa aivan käsittämättömiä määriä!
Yhtenä aamuna sattu oleen sen verran lupaava keli, että päätettiin ajaa vuorille ihmettelemään temppeleitä. Mielettömät maisemat avautu taustalla, kun kivuttiin jyrkkiä vuoristoteitä ylöspäin. Ensimmäinen useemman temppelin rykelmästä kerettiin kiertämään, kun sadepilvet alko taas pakkautuun päälle. Oli pakko ostaa Power Rangers sadeviitat katukojusta ja jatkaa eteenpäin. Vihreänä Rangerina johdatin joukot toiselle temppelille, mutta vettä alkoi tulla jo niin paljon, että päätettiin suunnata takaisin kylään syömään. Sadeviitat piti ylättävän hyvin kuivana koko matkan, vaikka onnistuinkin tekemään Balotellit ja työntämään pääni ulos niin sanotusti reijän vierestä. Viitta riekaleina tuuppasin yammuani alas jyrkänteitä ja aina maittavaan illallispöytään asti.
Mr. Bangkokin huono tuuri mopojen suhteen ai vain ota laantuakseen. Kerkesikö polkaseen vehkeet käyntiin ja ajamaan kolme metriä, kun iski klassinen flat tire. Merkkihuolto hoiti homman onneksi jälleen mallikkaasti ja saatiin partanaamakin tien päälle. Tehoja he eivät ikävä kyllä kyenny kaverin harrikkaan lisäämään, joten ylämäet tuottivat välillä haasteita. Tyttö kyydissä lähti rehvakkaasti liikkeelle, mutta mäen päälle tultaessa oli muija lempattu kävelemään ja putki mansikkana pääsi juuri ja juuri itse ylös. Jotain se huuteli mennessään, en saanut selvää. :-)
Amed itsessään on paikkana tosi miellyttävä. Muutaman kilometrin matkalle pitkin rannikkoa levittäytyvä kalastajakylä tarjoaa mielettömiä maisemia, eksoottisia ruokailukokemuksia ja rentoa fiilistä ylipäätään. Näitä hiljaisempia paikkoja oli nimenomaan tarkotus kiertää, kun tänne tultiin ja jättää se pitkätukkaisten surffareiden suosima Etelä-Bali kokonaan välistä. Tiinalla meni ikävästi Amedin pätkä sairastellessa, mutta pääsi viimeisenä päivänä onneksi maistamaan paikallisen leipomon suussa sulavia herkkuja ja oli siitä hyvin onnellinen.
Amedin jälkeen suunnitelmissa oli siirtyä viereiselle Lombokin saarelle ja tarkemmin Senggigin alueelle joulunajaksi. Siirtyminen meni mutkattomasti ja majapaikkakin on hyvä ja tarjoaa upeat näkymät lahden puokamaan missä aallot pärskyy päin rantakallioita. Kelikin parani heti ja sateet väistyivät. Nyt jo kolmatta päivää aurinko paistanut. Voisi kuvitella, että meininki on mitä parhain mutta sitten helvetti pääsi irti...
-Don
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti