Ristiriitainen Etelä-Afrikka

Ensimmäinen askel kohti Afrikan valloitusta on nyt otettu ja pikkaisen on pintaa raapaistu. Etelä-Afrikka oli kohteena odotetusti hyvin erilainen, kuin esimerkiksi tuttu ja turvallinen Kaakkois-Aasia. Länsimaisen kulttuurin vahva läsnäolo hieman häiritsi paikalliseen aitoon menoon tutustumista ja apartheidin varjokin leijui yhä maan yllä. 

Kolme viikkoa osottautui odotusten mukaan liian lyhyeksi ajaksi ja vastausta kysymykseen, "Millainen maa on Etelä-Afrikka?" ei kokonaisvaltaisesti pysty tässä antamaan. Alun jännittyneisyys ja koko ajan varuillaan olo kulutti havainnointi aisteja sen verran, että muuhun ei jäänyt energiaa.  Aiemmilla matkoilla oli tottunut siihen, että varsinaisia kotiintuloaikoja ei ollut vaan mentiin minne mentiin, milloin mentiin.  Nyt oli viisaampaa ryömiä koloon jo mieluusti ennen auringonlaskua ja kuunnella sireenien soittoa muurien sisäpuolelta. En tykkännyt. Vaikka tämä on lähes kaikkien suurkaupunkien yksi miinuspuolista, niin Kapkaupungissa se jotenkin korostui ja oli aina läsnä ihmisten puheissa ja uutisissa. Mitä enemmän ihmisiä neliökilometriä kohden, sitä enemmän levottomuuksia, taskuvarkaita ja muita häiriötekijöitä. Riippumatta ihon väristä tai silmien sijainnista otsaan nähden. Ja kun hotellin respa ei päästä porteista ulos keskellä päivää 400 kilometrin päässä Kapkaupungista vedoten turvallisuuteen, niin voi vaan todeta, että suurkaupungin ongelmat säteilevät melko laajalle alueelle.

Kaikesta negatiivisesta huomiosta huolimatta. Etelä-Afrikka on mielestäni turvallinen maa matkustaa jos on varustettu terveellä maalaisjärjellä ja edes tyydyttävällä itsesuojeluvaistolla. Luonto on aivan mieletön ja ilmasto erinomainen, vaikkakin kovat tuulen puuskat saattavat aiheuttaa yllättäviä materiaalisia tappioita. Avaran Luonnon ystävät saavat takuuvarmasti vastinetta rahoilleen, kun Afrikan eläimistö näyttää koko komeutensa. Itse ainakin olin ihan fiiliksissä. :-) Etelä-Afrikasta löytyy myös maailman toiseksi korkein vesiputous nimeltä Tugela Falls, joka valuttaa H2O:ta 948 metrin korkeudesta. Ikävä kyllä meillä ei aika riittänyt sen näkemiseen, kuten ei monen muunkaan asian näkemiseen mitä tällä luontorikkaalla maalla on tarjota, mutta jääpähän nähtävää varastoon. 

Tästä päästäänkin luontevasti siihen, että matkaisinko maahan uudestaan? Olen sitä nyt pari viikkoa Suomessa oltuani pohtinut ja täytyy sanoa että en osaa sanoa. Jos joku kysyisi, että lähdetäänkö Kambodzaan niin vastaisin, että vaikka heti, mutta Etelä-Afrikan kohdalla joutuisin muutaman tovin miettimään. Jokaiselta Aasian reissulta palattuani on tullut sellainen tunne, että mahdollisimman pian uudestaan! Tän reissun jälkeen ei vastaavanlaista kaipuuta tullut ja se oli pettymys. :-( Reissu oli kokonaisuudessaan hyvä ja taas kerran opettavainen ja omaa maailmankatsomusta muokkaava kokemus, jota en vaihtaisi pois. Tiedän ihmisiä, jotka ovat matkustaneet Etelä-Afrikkaan useita kertoja ja ihastuneet ikiajoiksi, enkä heitä yhtään ihmettele. Aasialainen kulttuuri vaan jotenkin iskee itseeni enemmän.

Afrikka mantereena kiinnostaa edelleen paljon. Namibian aavikot, Kenian tasangot ja Kilimanjaron valkea huippu. Kaikki löytyy vihkosesta, josta on taas vedetty yksi kohta ylitse. Ajankohta näille tarinoille ei vielä ole selvillä, sillä seuraavaksi on luvassa jotain ihan muuta. Stay tuned, Don kiittää ja vaikenee, mutta vain hetkeksi.

-Don

Afrikan yö on pimeä, mutta täynnä elämää

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli mukana vierailu yhdessä maailman suurimmassa kansallispuistossa Krugerissa, Etelä-Afrikan koilisosissa, mutta ajan puutteen takia jouduimme siitä luopumaan. Ilman safari kokemusta ei kotiin palaaminen silti  tulisi kuuloonkaan, joten oli tyydyttävä mittakaavassa hieman pienempään skaalaan.

Palasimme takaisin Mossel Bayn tuntumaan ja siitä ysikymppi hiekkatietä pohjosen suuntaan ja yksityisessä omistuksessa olevaan tuhansien hehtaarien suuruiseen ns. luonnonpuistoon nimeltä Botlierskop. Saman tyylinen kuntoutuskeskus, kuin viime kirjoituksessa mainittu Tenikwa, mutta alueen koko oli moninkertainen ja eläimet elivät luonnon omilla ehdoilla. Majoitukset olivat sijoitettu keskelle tätä kaikkea, mutta turvallisuus syistä petojen pääsyä oli rajattu. Silti hieman kuumotteli, kun seinänaapureina eli Afrikan kaksi vaarallisinta eläintä. Vesipuhveli ja sarvikuono, Petteri ja Teemu. Takapihan lutakkokin houkutteli erityisesti iltaisin mm. seeproja ja antilooppeja juomahommiin. Mikäs siinä olutta nautiskellessa ja ihastellessa luonnon ihmeitä. Välillä aina säpsähti, kun puskasta kuului omituista röhkimistä. Höllin Teemu olisi lohduttanut pelokkaita tyttöjä klassisella fraasilla, että " Toni se siä vaan rapistelee ja mutustaa tuliaiskarkkeja." 

Käytiin heti ekana iltana Chris Hemsworthin näkösen kaverin kanssa 4x4 ajelulla pitkin maita ja mantuja tarkoituksena bongata jellonia. Olivat olleet kuulemma kateissa pari päivää... Kolme tuntia hytkyttiin defenderin lavalla, mutta edes Mr. Bangkokin kaltainen kokenut metsästäjä ei onnistunut jäljittämään tätä viidakon kuningasta, vaikka kuinka maisteli paskaa ja nuuski ilmaa. Chris tarjos auton perästä kesken safaria kylmät oluset ja heitti juttua siitä, kuinka on pienestä pitäen paininu leijonien kanssa. Tais olla Thorilla noussu vähän pissa päähän, mutta silti asiantunteva kaiffari oli hän. Ei siis leijona havaintoja ensimmäisellä yrityksellä. Norsut, sarvikuonot, seeprat, puhvelit, antiloopit ja muut kyllä nähtiin. 

Noustiin seuraavana aamuna jo viiden aikaan ja lähdettin toisen rangerin matkaan early morning specialille tavoitteena löytää ne kadoksissa olevat leijonat. Keli oli viileämpi ja sateinen, joten mahdollisuudet olivat paljon paremmat. Kolmen tunnin vesisateessa tykittäminen tuotti tulosta ja vihdoin saatiin vainu. Kolmen leijonan ryhmä pötkötteli samassa paikassa, missä edellisenä päivänä ajeltiin, mutta olivat silloin ilmeisesti syvemmällä pusikossa piilossa paahteelta. Muutenkin nähtiin tällä toisella kiekalla moninkertaisesti enemmän. Opaskin oli tällä kertaa enemmän Ace Ventura, kuin ukkosenjumala.  Huono keli ei aina olekkaan niin huono.  Juotiin amarulakahvit jylhissä maisemissa jellonien ympäröiminä ja suunnattiin sen jälkeen takaisin laaksoon.

Täytyy sanoa, että odotukset safaria kohtaan eivät ihan vielä ole täyttyneet. Avarasta Luonnosta tutut silmiin kantamattomana jatkuvat savannit loistivat poissaolollaan ja johtuen siitä, että vaikkakin alue loi suuren kokonsa takia illuusion siitä, että olet täysin keskellä ei mitään ja luonnon armoilla, niin silti se oli samalla jonkun omistuksessa ja aidattu. Pedot saalistavat, saaliit laiduntavat ja luonto hoitaa tehtävänsä, mutta silti kaikkea tarkkaillaan. Ei vielä ihan sitä aitoa menoa. Tulevissa jaksoissa vierailu Keniassa tai Tansaniassa näyttääkin enemmän kuin todennäköiseltä.

Vietettiin viimenen ilta tulilla istuen ja viskiä nautiskellen, Pedro puhvelin rymytessä viereisessä puskassa. Onneks antoi auton olla rauhassa, sillä on kuulemma tunnettu romutustaidoistaan. Petterin kanssa alotettiin myös uusi harrastus, nimittäin astronomia ja tähtien valokuvaaminen. Afrikan sysimusta yö tarjosi tähän optimaaliset olosuhteet. Rauhallisimmat pari yötä koko kolmen viikon aikana.

Seuraavana päivänä ajettiin Stellenboschin viinimaiden kautta takaisin Kapkaupunkiin, missä majailtiin vielä yksi yö varsin herttaisen naikkosen ylläpitämässä hotellissa. Auton palautus, verojen takaisinperintä kentällä ja turkkilaisten siivellä Istanbuliin, jossa tälläkin hetkellä pidetään leiriä vielä ainakin seuraavat seitsemän tuntia. Hyvää aikaa miettiä seuraavia tutkimusmatkoja. Loppuyhteenveto seuraa jahka pää selkiää. :-)

- Don

Knysna

Mossel Bayn jälkeen Avanzan nokka osotti jälleen itään ja noin tunnin tuuppaamisen jälkeen saavuttiin Knysnaan. Upea hevosenkengän muotoinen lahden poukama jylhine kallionkielekkeineen tarjosi erinomaiset oleskelut viiden päivän visiitille.

Auton vuokraaminen oli kyllä todella hyvä ratkaisu nimittäin tieverkosto täällä on todella hyvä ja tiet ovat kauttaaltaan yllättävän hyvässä kunnossa. Paikasta toiseen siirtyminen sujuu vauhdikkaasti ja tuo mieleen muistoja kymmenen vuoden takaa Bruce highwaylta Australiasta. Polttoaineen loppumisestakaan ei tarvitse olla huolissaan, sillä huoltoasemia ja ruokaloita on osattu pystyttää juuri sopiville etäisyyksille ja se tekee uusien paikkojen tutkimisesta yhtä mutkatonta, kuin tie Kapkaupungista Mosselin lahdelle. Vain 10425 ratin käännöstä mutta kuskin mukaan syynä oli meidän vuokra Toyotan etusiivekkeen olematon ilmanohjaus. Mene ja tiedä. Jokainen töyssy ainakin tuntui siltä, kuin istuimen jouset olisivat penetroituneet persereikään. #doninaurinkomatkat

Sitten itse Knysnaan. Majailtiin neljä yötä melko hulppeassa talossa paikallisilla Beverly Hilsseillä, mistä oli hienot näköalat suoraan lahdelle. Tuntui olevan vähän varakkaamman väestön aluetta, kun kaukosäätimellä kontrolloitiin portteja ja puutarhurit kävivät napsimassa nurmikon oikean mittaiseksi. Ihan tällaista ei hintaan nähden odotettu. Ilmeisesti kohde oli vasta laitettu vuokralle ja omistaja vielä kartotti hintapolitiikkaansa. Hyvä meille. Knysnaa pidetään Western Capen jalokivenä. Luontoa ja rauhaa rakastavien ihmisten koti. Tunnelmaltaan aikalailla Kapkaupungin vastakohta. Suosittu kohde myös matkailijoiden keskuudessa. Vihdoin pystyi kunnolla rentoutumaan ja jo kaksi viikkoa reissua takana...

Tehtiin autolla täsmäiskuja 60 kilometrin säteellä eri paikkoihin ja kuvattiin materiaalia tulevaa leffaa varten. Yksi juttu pitää mainita autoiluun liittyen. Tippi kulttuuri on vahvasti läsnä Etelä-Afrikassa ja se ulottuu myös auton parkkeeraukseen asti. Lähes kaikilla parkkipaikoilla pyörii tyyppi punainen/keltainen liivi päällä ja hänen tarkoitus on pitää autot turvassa varkailta. Kyseinen kaveri ei ole varsinaisesti töissä töissä eikä ota mitään vastuutakaan, mutta tipata kuuluu aina pois lähdettäessä. Ehkä hänen läsnäolonsa vähän hillitsee voroja, vaikka tavallaan on itsekkin sellainen. Jänniä juttuja.

Yksi tämän matkan kohokohtia ainakin omasta mielestäni, oli vierailu Tenikwan Wildlife Rehabilitation & Awareness Centerissä. Pääasiassa kissaeläinten suojeluun ja  kuntoutukseen erikoistunut keskus. Jännittävin hetki koettiin, kun päästiin gepardin kanssa samaan aitaukseen. Harmikseni en päässytkään testaamaan tulireisieni kykyä päihittää gepardi sadan metrin sprintissä, sillä tämä maailman nopein maalla elävä nisäkäs ei uskaltanut kanssani edes viivalle vaan pelokkaana pötkötteli puskan varjoissa. Tiesi kohdanneen parempansa. :-) Lähistöllä olisi ollut samanlaisia kuntoutuskeskuksia mm. elefanteille, apinoille, linnuille ja matelijoille mutta, koska Mr. Bangkok on jo ratsastanut elefantilla auringonlaskuun Laosissa, piessyt apinoita Thaimaassa, kurmuuttanut käärmeitä Kambuijassa ja ruokkinut punatulkkuja Sahalahdella niin kissat olivat helppo valinta. Hieno ja opettavainen kokemus.

Etelä-Afrikka alkaa vihdoin valaisemaan parempia puoliaan ja tottakai juuri silloin, kun reissu on jo ehtoopuolella. Tämä on yksi syy miksi vihaan lyhyitä matkoja. Asioiden näkeminen, kokeminen ja sisäistäminen vaatii aikaa. Onneksi on vielä päiviä jäljellä. Ja jotta voi taas lähteä, niin täytyy myös palata. Ennen kotiinpaluuta vuorossa on kuitenkin kauan odotettu safari ja Afrikan luonnon kokeminen sen kaikkine ihmeellisyyksineen. 

- Don

Mossel Bay

Kun eurooppalaiset ensimmäistä kertaa astuivat Etelä-Afrikan maaperälle se tapahtui nimenomaan Mosselin lahdella. Alueella on tehty myös paljon ihmishistoriaan liittyviä löytöjä aina 164 000 vuoden takaa, joihin mekin päästiin ihan konkreettisesti tutustumaan.

En oikein vielä osaa sanoa, mitä mieltä tästä maasta olen. Luonto on kaunista ja eläimistö ainutlaatuista mutta, kun hotellin respa kieltää poistumasta portista keskellä päivää vedoten siihen, että lajitoverit alueella saattavat kusettaa ja ryövätä, niin pisteet hitusen laskevat. Meininki Mossel Bayssa kyllä rauhoittui huomattavasti Cape Towniin verrattuna, mutta aivan täysin en ainakaan itse ole vielä pystynyt relaxoitumaan, vaikka normaalisti se onnistuu hyvinkin helposti ja on käytännössä oletustilani. 

Mossel Bay on suosittu kohde adrenaliini addikteille. Mahdollista on päästä mm. sukeltamaan valkohaiden kanssa, purjehtimaan, laskuvarjohyppäämään, surffaamaan, liitovarjoilemaan, jne jne... Me nyhveröt kuitenkin valitsimme hieman rauhallisemman vaihtoehdon ja päätimme tutustua ihmisen historiaan. XD MEGALOL. Mr. Bangkok ei muutenkaan pidä valkohaita juuri minään ja laskuvarjohyppykin on tälle kaverille liian arkista puuhaa.

Lyöttäydyttiin siis paikallisen Indiana Jonesin matkaan, joka vei meidät homo sapiensin  alkulähteille. Laskeuduttiin portaita alas jyrkänteen reunaa, jotka johdatti meidät suureen luolaan,  aivan tyrskyävän meren äärelle. Tällaisia luolia on  tällä alueella 15, mutta erikoisen tästä numero 13b stä tekee se, että sieltä on löydetty merkkejä pienen ihmisryhmän ( mahdollisesti pienen perheen ) elämästä 164 000 vuoden takaa. Sen verran merkittävä löytö on kyseessä, että tutkimushankkeeseen on keretty upottaan jo useita kymmeniä miljoonia dollareita.

Kun katsot alla olevaa kuvaa, niin kuvittele meren tilalle silmiin kantamattomiin ulottuvaa ruohotasankoa ja itsesi esi-isiemme ja äitiemme saappaisiin. Luola tarjosi suojaa auringon paahteelta ja villieläinten hampailta. Maisema todella oli hyvin eri näköinen melkein 200 000 vuotta sitten. 

- Don

  

Mother City aka Cape Town

Kymmenen päivän vierailu maailman kauniimmaksi tituleeratussa kaupungissa on tullut päätökseen ja tätä tekstiä kirjotellaan pikkasen vajaat 400 kilometriä Kapkaupungista itään, Mosselin lahdelta.

Ennen reissuun lähtöä tuli katsottua ennakkoon muutamat dokumentit siitä, kuinka rikollisuus ja eriarvoisuus riivaa tätä Afrikan eteläkärjen helmeä ja kuinka rotuerottelu on vieläkin vahvasti läsnä. Valkoiset todellakin asustelevat visusti sähköaitojensa ja muuriensa sisäpuolella ja pääasiassa viettävät vaan aikaa ns. valkoisten kansoittamissa kaupunginosissa. Fiilis on hyvin erilainen riippuen siitä missä osissa kaupunkia liikut. Ennen pimeän tuloa uskallettiin aivan hyvin liikkua jalkasin mihin vaan, mutta heti kun aurinko on laskenut niin meininki ainakin meitin kotikulmilla muuttui sen verran levottomaksi, että katsottiin parhaaksi pysytellä kämpän suojissa. Tämä ärsytti suunnattomasti, koska on tottunut siihen, että ei tällaisista seikoista ole tarvinnut aikaisemmin välittää. Phnom Penhin keskiyön seikkailut voi tässä paikassa unohtaa heti kättelyssä. 

Pyrittiin siis hyödyntämään päivänvalo mahdollisimman tehokkaasti kaupunkiin tutustumiseen. Kapkaupungissa sijaitsee Afrikan mantereen ainoa ydinvoimala, joka puskee energiaa miljoonille etelä-afrikkalaisille. Patojen vesitasokin on ollut viime kuukausina hieman alhainen ja veden käyttöä on pyydetty säännöstelemään. Silti rikkaat läskit länkkärit tuntuivat tästä vähät välittävän ja polskivat menevään yksityisillä uima-altaillaan. So not cool...

Tehtiin opastettuja ja omatoimisia retkiä lähes päivittäin. Parhaimpina mainittakoon Groot Constantian viinitarha, Hyväntoivonniemen riehuvat paviaanit, Boulders Beachin pingviinit  sekä kirsikkana kakun päällä vierailu Robben Islandin vankilasaarella, missä Nelson Mandela apartheidin aikaan virui 18 vuotta. Oppaana toimi entinen vanki, joka vapautui saarelta seitsemän vuoden vankeuden jälkeen. Hieno kokemus ja lisäsi rutkasti tietoutta Etelä-Afrikan ei niin kaukaisesta, mutta verisestä ja epäoikeudenmukaisesta historiasta.

Toissapäivänä otettiinkin sitten auto alle ja jätettiin suurkaupungin vilske taakse. Tarkoituksena kurvailla yhtä maailman maisemarikkainta rannikkotietä itään kohti Knysnaa ja Tsitsikamman kansallispuistoo. Mr. Bangkok piiskasi Toyota Avanzaa pitkin N2 motaria yli vuorten ja laaksojen ja minä navigoin parhaan kykyni mukaan. Ensimmäinen etappi ajautui hieman sisämaahan mutta 375 ajokilometrin jälkeen saavuttiin taas meren ääreen.

Mossel Bay ja kolmen päivän pysähdys

This is... Africa

Team Bangkok featuring Donin Aurinkomatkat suuntasi jälleen pohjosen viimaa karkuun etelään ja tällä kertaa kirjaimellisesti ETELÄÄN.

Turkish Airlinesin siivellä heilahdettiin Afrikan mantereen eteläisimpään kärkeen Kapkaupunkiin. Mr. Bangkokille iski hirvee hinku nähdä elävä le le le lepardi ni eihän siinä muu auttanu ku lähtee ettiin niitä.

Ensimmäiset kymmenen päivää majaillaan normaalisti hulppeessa kattohuoneistossa ihan keskustan tuntumassa ja sen jälkeen on tarkotus lähteä pienelle tuhannen kilometrin roadtripille pitkin rannikkoa. Nyt ollaan toista päivää viimeistelemässä ja melkein 20 kilometriä kävelyä jo takana. Peukalolla kun mittaa kartasta niin joka paikkaan voi mennä omilla jaloilla. Rikollisuus ja yleinen levottomuus keskustan alueella varsinkin pimeyden laskeutuessa hieman rajottaa päivien pituutta mutta onneksi aurinko laskee vasta kahdeksan pintaan niin kerkee tepsuttaan komeesti ittensä piippuun jo ennen sitä. Kaupungin valojen katselu 21. kerroksestakin on ihan mukavaa puuhaa.

Maisemien puolesta Kapkaupunki on ehkä hienoin missä itse olen käynyt. Vuorten välitön läheisyys ja tyrskyävä Intian valtameri luo mielettömän miljöön tälle vuoden 2010 world cupin isännälle. Eriarvoisuus ja köyhyys valitettavasti näkyy katukuvassa ja tuttuun tyyliin rikkaat valkoiset on rakennuttanut omat huvilansa ja pelikenttänsä erilleen muusta väestöstä, mikä tuskin ainakaan edistää yhteisöllisyyttä. Mutta koska Donin Aurinkomatkat hakee aina aitoo menoo, niin ainoo valkonen mitä meidän kämpän edustalla näkee on oma aurinkorasvaa valuva naama, joka heijastuu kadun toisella puolella sijaitsevan firearms liikkeen näyteikkunasta.