Knysna

Mossel Bayn jälkeen Avanzan nokka osotti jälleen itään ja noin tunnin tuuppaamisen jälkeen saavuttiin Knysnaan. Upea hevosenkengän muotoinen lahden poukama jylhine kallionkielekkeineen tarjosi erinomaiset oleskelut viiden päivän visiitille.

Auton vuokraaminen oli kyllä todella hyvä ratkaisu nimittäin tieverkosto täällä on todella hyvä ja tiet ovat kauttaaltaan yllättävän hyvässä kunnossa. Paikasta toiseen siirtyminen sujuu vauhdikkaasti ja tuo mieleen muistoja kymmenen vuoden takaa Bruce highwaylta Australiasta. Polttoaineen loppumisestakaan ei tarvitse olla huolissaan, sillä huoltoasemia ja ruokaloita on osattu pystyttää juuri sopiville etäisyyksille ja se tekee uusien paikkojen tutkimisesta yhtä mutkatonta, kuin tie Kapkaupungista Mosselin lahdelle. Vain 10425 ratin käännöstä mutta kuskin mukaan syynä oli meidän vuokra Toyotan etusiivekkeen olematon ilmanohjaus. Mene ja tiedä. Jokainen töyssy ainakin tuntui siltä, kuin istuimen jouset olisivat penetroituneet persereikään. #doninaurinkomatkat

Sitten itse Knysnaan. Majailtiin neljä yötä melko hulppeassa talossa paikallisilla Beverly Hilsseillä, mistä oli hienot näköalat suoraan lahdelle. Tuntui olevan vähän varakkaamman väestön aluetta, kun kaukosäätimellä kontrolloitiin portteja ja puutarhurit kävivät napsimassa nurmikon oikean mittaiseksi. Ihan tällaista ei hintaan nähden odotettu. Ilmeisesti kohde oli vasta laitettu vuokralle ja omistaja vielä kartotti hintapolitiikkaansa. Hyvä meille. Knysnaa pidetään Western Capen jalokivenä. Luontoa ja rauhaa rakastavien ihmisten koti. Tunnelmaltaan aikalailla Kapkaupungin vastakohta. Suosittu kohde myös matkailijoiden keskuudessa. Vihdoin pystyi kunnolla rentoutumaan ja jo kaksi viikkoa reissua takana...

Tehtiin autolla täsmäiskuja 60 kilometrin säteellä eri paikkoihin ja kuvattiin materiaalia tulevaa leffaa varten. Yksi juttu pitää mainita autoiluun liittyen. Tippi kulttuuri on vahvasti läsnä Etelä-Afrikassa ja se ulottuu myös auton parkkeeraukseen asti. Lähes kaikilla parkkipaikoilla pyörii tyyppi punainen/keltainen liivi päällä ja hänen tarkoitus on pitää autot turvassa varkailta. Kyseinen kaveri ei ole varsinaisesti töissä töissä eikä ota mitään vastuutakaan, mutta tipata kuuluu aina pois lähdettäessä. Ehkä hänen läsnäolonsa vähän hillitsee voroja, vaikka tavallaan on itsekkin sellainen. Jänniä juttuja.

Yksi tämän matkan kohokohtia ainakin omasta mielestäni, oli vierailu Tenikwan Wildlife Rehabilitation & Awareness Centerissä. Pääasiassa kissaeläinten suojeluun ja  kuntoutukseen erikoistunut keskus. Jännittävin hetki koettiin, kun päästiin gepardin kanssa samaan aitaukseen. Harmikseni en päässytkään testaamaan tulireisieni kykyä päihittää gepardi sadan metrin sprintissä, sillä tämä maailman nopein maalla elävä nisäkäs ei uskaltanut kanssani edes viivalle vaan pelokkaana pötkötteli puskan varjoissa. Tiesi kohdanneen parempansa. :-) Lähistöllä olisi ollut samanlaisia kuntoutuskeskuksia mm. elefanteille, apinoille, linnuille ja matelijoille mutta, koska Mr. Bangkok on jo ratsastanut elefantilla auringonlaskuun Laosissa, piessyt apinoita Thaimaassa, kurmuuttanut käärmeitä Kambuijassa ja ruokkinut punatulkkuja Sahalahdella niin kissat olivat helppo valinta. Hieno ja opettavainen kokemus.

Etelä-Afrikka alkaa vihdoin valaisemaan parempia puoliaan ja tottakai juuri silloin, kun reissu on jo ehtoopuolella. Tämä on yksi syy miksi vihaan lyhyitä matkoja. Asioiden näkeminen, kokeminen ja sisäistäminen vaatii aikaa. Onneksi on vielä päiviä jäljellä. Ja jotta voi taas lähteä, niin täytyy myös palata. Ennen kotiinpaluuta vuorossa on kuitenkin kauan odotettu safari ja Afrikan luonnon kokeminen sen kaikkine ihmeellisyyksineen. 

- Don