Alkuperäisessä suunnitelmassa oli mukana vierailu yhdessä maailman suurimmassa kansallispuistossa Krugerissa, Etelä-Afrikan koilisosissa, mutta ajan puutteen takia jouduimme siitä luopumaan. Ilman safari kokemusta ei kotiin palaaminen silti tulisi kuuloonkaan, joten oli tyydyttävä mittakaavassa hieman pienempään skaalaan.
Palasimme takaisin Mossel Bayn tuntumaan ja siitä ysikymppi hiekkatietä pohjosen suuntaan ja yksityisessä omistuksessa olevaan tuhansien hehtaarien suuruiseen ns. luonnonpuistoon nimeltä Botlierskop. Saman tyylinen kuntoutuskeskus, kuin viime kirjoituksessa mainittu Tenikwa, mutta alueen koko oli moninkertainen ja eläimet elivät luonnon omilla ehdoilla. Majoitukset olivat sijoitettu keskelle tätä kaikkea, mutta turvallisuus syistä petojen pääsyä oli rajattu. Silti hieman kuumotteli, kun seinänaapureina eli Afrikan kaksi vaarallisinta eläintä. Vesipuhveli ja sarvikuono, Petteri ja Teemu. Takapihan lutakkokin houkutteli erityisesti iltaisin mm. seeproja ja antilooppeja juomahommiin. Mikäs siinä olutta nautiskellessa ja ihastellessa luonnon ihmeitä. Välillä aina säpsähti, kun puskasta kuului omituista röhkimistä. Höllin Teemu olisi lohduttanut pelokkaita tyttöjä klassisella fraasilla, että " Toni se siä vaan rapistelee ja mutustaa tuliaiskarkkeja."
Käytiin heti ekana iltana Chris Hemsworthin näkösen kaverin kanssa 4x4 ajelulla pitkin maita ja mantuja tarkoituksena bongata jellonia. Olivat olleet kuulemma kateissa pari päivää... Kolme tuntia hytkyttiin defenderin lavalla, mutta edes Mr. Bangkokin kaltainen kokenut metsästäjä ei onnistunut jäljittämään tätä viidakon kuningasta, vaikka kuinka maisteli paskaa ja nuuski ilmaa. Chris tarjos auton perästä kesken safaria kylmät oluset ja heitti juttua siitä, kuinka on pienestä pitäen paininu leijonien kanssa. Tais olla Thorilla noussu vähän pissa päähän, mutta silti asiantunteva kaiffari oli hän. Ei siis leijona havaintoja ensimmäisellä yrityksellä. Norsut, sarvikuonot, seeprat, puhvelit, antiloopit ja muut kyllä nähtiin.
Noustiin seuraavana aamuna jo viiden aikaan ja lähdettin toisen rangerin matkaan early morning specialille tavoitteena löytää ne kadoksissa olevat leijonat. Keli oli viileämpi ja sateinen, joten mahdollisuudet olivat paljon paremmat. Kolmen tunnin vesisateessa tykittäminen tuotti tulosta ja vihdoin saatiin vainu. Kolmen leijonan ryhmä pötkötteli samassa paikassa, missä edellisenä päivänä ajeltiin, mutta olivat silloin ilmeisesti syvemmällä pusikossa piilossa paahteelta. Muutenkin nähtiin tällä toisella kiekalla moninkertaisesti enemmän. Opaskin oli tällä kertaa enemmän Ace Ventura, kuin ukkosenjumala. Huono keli ei aina olekkaan niin huono. Juotiin amarulakahvit jylhissä maisemissa jellonien ympäröiminä ja suunnattiin sen jälkeen takaisin laaksoon.
Täytyy sanoa, että odotukset safaria kohtaan eivät ihan vielä ole täyttyneet. Avarasta Luonnosta tutut silmiin kantamattomana jatkuvat savannit loistivat poissaolollaan ja johtuen siitä, että vaikkakin alue loi suuren kokonsa takia illuusion siitä, että olet täysin keskellä ei mitään ja luonnon armoilla, niin silti se oli samalla jonkun omistuksessa ja aidattu. Pedot saalistavat, saaliit laiduntavat ja luonto hoitaa tehtävänsä, mutta silti kaikkea tarkkaillaan. Ei vielä ihan sitä aitoa menoa. Tulevissa jaksoissa vierailu Keniassa tai Tansaniassa näyttääkin enemmän kuin todennäköiseltä.
Vietettiin viimenen ilta tulilla istuen ja viskiä nautiskellen, Pedro puhvelin rymytessä viereisessä puskassa. Onneks antoi auton olla rauhassa, sillä on kuulemma tunnettu romutustaidoistaan. Petterin kanssa alotettiin myös uusi harrastus, nimittäin astronomia ja tähtien valokuvaaminen. Afrikan sysimusta yö tarjosi tähän optimaaliset olosuhteet. Rauhallisimmat pari yötä koko kolmen viikon aikana.
Seuraavana päivänä ajettiin Stellenboschin viinimaiden kautta takaisin Kapkaupunkiin, missä majailtiin vielä yksi yö varsin herttaisen naikkosen ylläpitämässä hotellissa. Auton palautus, verojen takaisinperintä kentällä ja turkkilaisten siivellä Istanbuliin, jossa tälläkin hetkellä pidetään leiriä vielä ainakin seuraavat seitsemän tuntia. Hyvää aikaa miettiä seuraavia tutkimusmatkoja. Loppuyhteenveto seuraa jahka pää selkiää. :-)
- Don
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti