Mother City aka Cape Town

Kymmenen päivän vierailu maailman kauniimmaksi tituleeratussa kaupungissa on tullut päätökseen ja tätä tekstiä kirjotellaan pikkasen vajaat 400 kilometriä Kapkaupungista itään, Mosselin lahdelta.

Ennen reissuun lähtöä tuli katsottua ennakkoon muutamat dokumentit siitä, kuinka rikollisuus ja eriarvoisuus riivaa tätä Afrikan eteläkärjen helmeä ja kuinka rotuerottelu on vieläkin vahvasti läsnä. Valkoiset todellakin asustelevat visusti sähköaitojensa ja muuriensa sisäpuolella ja pääasiassa viettävät vaan aikaa ns. valkoisten kansoittamissa kaupunginosissa. Fiilis on hyvin erilainen riippuen siitä missä osissa kaupunkia liikut. Ennen pimeän tuloa uskallettiin aivan hyvin liikkua jalkasin mihin vaan, mutta heti kun aurinko on laskenut niin meininki ainakin meitin kotikulmilla muuttui sen verran levottomaksi, että katsottiin parhaaksi pysytellä kämpän suojissa. Tämä ärsytti suunnattomasti, koska on tottunut siihen, että ei tällaisista seikoista ole tarvinnut aikaisemmin välittää. Phnom Penhin keskiyön seikkailut voi tässä paikassa unohtaa heti kättelyssä. 

Pyrittiin siis hyödyntämään päivänvalo mahdollisimman tehokkaasti kaupunkiin tutustumiseen. Kapkaupungissa sijaitsee Afrikan mantereen ainoa ydinvoimala, joka puskee energiaa miljoonille etelä-afrikkalaisille. Patojen vesitasokin on ollut viime kuukausina hieman alhainen ja veden käyttöä on pyydetty säännöstelemään. Silti rikkaat läskit länkkärit tuntuivat tästä vähät välittävän ja polskivat menevään yksityisillä uima-altaillaan. So not cool...

Tehtiin opastettuja ja omatoimisia retkiä lähes päivittäin. Parhaimpina mainittakoon Groot Constantian viinitarha, Hyväntoivonniemen riehuvat paviaanit, Boulders Beachin pingviinit  sekä kirsikkana kakun päällä vierailu Robben Islandin vankilasaarella, missä Nelson Mandela apartheidin aikaan virui 18 vuotta. Oppaana toimi entinen vanki, joka vapautui saarelta seitsemän vuoden vankeuden jälkeen. Hieno kokemus ja lisäsi rutkasti tietoutta Etelä-Afrikan ei niin kaukaisesta, mutta verisestä ja epäoikeudenmukaisesta historiasta.

Toissapäivänä otettiinkin sitten auto alle ja jätettiin suurkaupungin vilske taakse. Tarkoituksena kurvailla yhtä maailman maisemarikkainta rannikkotietä itään kohti Knysnaa ja Tsitsikamman kansallispuistoo. Mr. Bangkok piiskasi Toyota Avanzaa pitkin N2 motaria yli vuorten ja laaksojen ja minä navigoin parhaan kykyni mukaan. Ensimmäinen etappi ajautui hieman sisämaahan mutta 375 ajokilometrin jälkeen saavuttiin taas meren ääreen.

Mossel Bay ja kolmen päivän pysähdys