Ristiriitainen Etelä-Afrikka

Ensimmäinen askel kohti Afrikan valloitusta on nyt otettu ja pikkaisen on pintaa raapaistu. Etelä-Afrikka oli kohteena odotetusti hyvin erilainen, kuin esimerkiksi tuttu ja turvallinen Kaakkois-Aasia. Länsimaisen kulttuurin vahva läsnäolo hieman häiritsi paikalliseen aitoon menoon tutustumista ja apartheidin varjokin leijui yhä maan yllä. 

Kolme viikkoa osottautui odotusten mukaan liian lyhyeksi ajaksi ja vastausta kysymykseen, "Millainen maa on Etelä-Afrikka?" ei kokonaisvaltaisesti pysty tässä antamaan. Alun jännittyneisyys ja koko ajan varuillaan olo kulutti havainnointi aisteja sen verran, että muuhun ei jäänyt energiaa.  Aiemmilla matkoilla oli tottunut siihen, että varsinaisia kotiintuloaikoja ei ollut vaan mentiin minne mentiin, milloin mentiin.  Nyt oli viisaampaa ryömiä koloon jo mieluusti ennen auringonlaskua ja kuunnella sireenien soittoa muurien sisäpuolelta. En tykkännyt. Vaikka tämä on lähes kaikkien suurkaupunkien yksi miinuspuolista, niin Kapkaupungissa se jotenkin korostui ja oli aina läsnä ihmisten puheissa ja uutisissa. Mitä enemmän ihmisiä neliökilometriä kohden, sitä enemmän levottomuuksia, taskuvarkaita ja muita häiriötekijöitä. Riippumatta ihon väristä tai silmien sijainnista otsaan nähden. Ja kun hotellin respa ei päästä porteista ulos keskellä päivää 400 kilometrin päässä Kapkaupungista vedoten turvallisuuteen, niin voi vaan todeta, että suurkaupungin ongelmat säteilevät melko laajalle alueelle.

Kaikesta negatiivisesta huomiosta huolimatta. Etelä-Afrikka on mielestäni turvallinen maa matkustaa jos on varustettu terveellä maalaisjärjellä ja edes tyydyttävällä itsesuojeluvaistolla. Luonto on aivan mieletön ja ilmasto erinomainen, vaikkakin kovat tuulen puuskat saattavat aiheuttaa yllättäviä materiaalisia tappioita. Avaran Luonnon ystävät saavat takuuvarmasti vastinetta rahoilleen, kun Afrikan eläimistö näyttää koko komeutensa. Itse ainakin olin ihan fiiliksissä. :-) Etelä-Afrikasta löytyy myös maailman toiseksi korkein vesiputous nimeltä Tugela Falls, joka valuttaa H2O:ta 948 metrin korkeudesta. Ikävä kyllä meillä ei aika riittänyt sen näkemiseen, kuten ei monen muunkaan asian näkemiseen mitä tällä luontorikkaalla maalla on tarjota, mutta jääpähän nähtävää varastoon. 

Tästä päästäänkin luontevasti siihen, että matkaisinko maahan uudestaan? Olen sitä nyt pari viikkoa Suomessa oltuani pohtinut ja täytyy sanoa että en osaa sanoa. Jos joku kysyisi, että lähdetäänkö Kambodzaan niin vastaisin, että vaikka heti, mutta Etelä-Afrikan kohdalla joutuisin muutaman tovin miettimään. Jokaiselta Aasian reissulta palattuani on tullut sellainen tunne, että mahdollisimman pian uudestaan! Tän reissun jälkeen ei vastaavanlaista kaipuuta tullut ja se oli pettymys. :-( Reissu oli kokonaisuudessaan hyvä ja taas kerran opettavainen ja omaa maailmankatsomusta muokkaava kokemus, jota en vaihtaisi pois. Tiedän ihmisiä, jotka ovat matkustaneet Etelä-Afrikkaan useita kertoja ja ihastuneet ikiajoiksi, enkä heitä yhtään ihmettele. Aasialainen kulttuuri vaan jotenkin iskee itseeni enemmän.

Afrikka mantereena kiinnostaa edelleen paljon. Namibian aavikot, Kenian tasangot ja Kilimanjaron valkea huippu. Kaikki löytyy vihkosesta, josta on taas vedetty yksi kohta ylitse. Ajankohta näille tarinoille ei vielä ole selvillä, sillä seuraavaksi on luvassa jotain ihan muuta. Stay tuned, Don kiittää ja vaikenee, mutta vain hetkeksi.

-Don

Afrikan yö on pimeä, mutta täynnä elämää

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli mukana vierailu yhdessä maailman suurimmassa kansallispuistossa Krugerissa, Etelä-Afrikan koilisosissa, mutta ajan puutteen takia jouduimme siitä luopumaan. Ilman safari kokemusta ei kotiin palaaminen silti  tulisi kuuloonkaan, joten oli tyydyttävä mittakaavassa hieman pienempään skaalaan.

Palasimme takaisin Mossel Bayn tuntumaan ja siitä ysikymppi hiekkatietä pohjosen suuntaan ja yksityisessä omistuksessa olevaan tuhansien hehtaarien suuruiseen ns. luonnonpuistoon nimeltä Botlierskop. Saman tyylinen kuntoutuskeskus, kuin viime kirjoituksessa mainittu Tenikwa, mutta alueen koko oli moninkertainen ja eläimet elivät luonnon omilla ehdoilla. Majoitukset olivat sijoitettu keskelle tätä kaikkea, mutta turvallisuus syistä petojen pääsyä oli rajattu. Silti hieman kuumotteli, kun seinänaapureina eli Afrikan kaksi vaarallisinta eläintä. Vesipuhveli ja sarvikuono, Petteri ja Teemu. Takapihan lutakkokin houkutteli erityisesti iltaisin mm. seeproja ja antilooppeja juomahommiin. Mikäs siinä olutta nautiskellessa ja ihastellessa luonnon ihmeitä. Välillä aina säpsähti, kun puskasta kuului omituista röhkimistä. Höllin Teemu olisi lohduttanut pelokkaita tyttöjä klassisella fraasilla, että " Toni se siä vaan rapistelee ja mutustaa tuliaiskarkkeja." 

Käytiin heti ekana iltana Chris Hemsworthin näkösen kaverin kanssa 4x4 ajelulla pitkin maita ja mantuja tarkoituksena bongata jellonia. Olivat olleet kuulemma kateissa pari päivää... Kolme tuntia hytkyttiin defenderin lavalla, mutta edes Mr. Bangkokin kaltainen kokenut metsästäjä ei onnistunut jäljittämään tätä viidakon kuningasta, vaikka kuinka maisteli paskaa ja nuuski ilmaa. Chris tarjos auton perästä kesken safaria kylmät oluset ja heitti juttua siitä, kuinka on pienestä pitäen paininu leijonien kanssa. Tais olla Thorilla noussu vähän pissa päähän, mutta silti asiantunteva kaiffari oli hän. Ei siis leijona havaintoja ensimmäisellä yrityksellä. Norsut, sarvikuonot, seeprat, puhvelit, antiloopit ja muut kyllä nähtiin. 

Noustiin seuraavana aamuna jo viiden aikaan ja lähdettin toisen rangerin matkaan early morning specialille tavoitteena löytää ne kadoksissa olevat leijonat. Keli oli viileämpi ja sateinen, joten mahdollisuudet olivat paljon paremmat. Kolmen tunnin vesisateessa tykittäminen tuotti tulosta ja vihdoin saatiin vainu. Kolmen leijonan ryhmä pötkötteli samassa paikassa, missä edellisenä päivänä ajeltiin, mutta olivat silloin ilmeisesti syvemmällä pusikossa piilossa paahteelta. Muutenkin nähtiin tällä toisella kiekalla moninkertaisesti enemmän. Opaskin oli tällä kertaa enemmän Ace Ventura, kuin ukkosenjumala.  Huono keli ei aina olekkaan niin huono.  Juotiin amarulakahvit jylhissä maisemissa jellonien ympäröiminä ja suunnattiin sen jälkeen takaisin laaksoon.

Täytyy sanoa, että odotukset safaria kohtaan eivät ihan vielä ole täyttyneet. Avarasta Luonnosta tutut silmiin kantamattomana jatkuvat savannit loistivat poissaolollaan ja johtuen siitä, että vaikkakin alue loi suuren kokonsa takia illuusion siitä, että olet täysin keskellä ei mitään ja luonnon armoilla, niin silti se oli samalla jonkun omistuksessa ja aidattu. Pedot saalistavat, saaliit laiduntavat ja luonto hoitaa tehtävänsä, mutta silti kaikkea tarkkaillaan. Ei vielä ihan sitä aitoa menoa. Tulevissa jaksoissa vierailu Keniassa tai Tansaniassa näyttääkin enemmän kuin todennäköiseltä.

Vietettiin viimenen ilta tulilla istuen ja viskiä nautiskellen, Pedro puhvelin rymytessä viereisessä puskassa. Onneks antoi auton olla rauhassa, sillä on kuulemma tunnettu romutustaidoistaan. Petterin kanssa alotettiin myös uusi harrastus, nimittäin astronomia ja tähtien valokuvaaminen. Afrikan sysimusta yö tarjosi tähän optimaaliset olosuhteet. Rauhallisimmat pari yötä koko kolmen viikon aikana.

Seuraavana päivänä ajettiin Stellenboschin viinimaiden kautta takaisin Kapkaupunkiin, missä majailtiin vielä yksi yö varsin herttaisen naikkosen ylläpitämässä hotellissa. Auton palautus, verojen takaisinperintä kentällä ja turkkilaisten siivellä Istanbuliin, jossa tälläkin hetkellä pidetään leiriä vielä ainakin seuraavat seitsemän tuntia. Hyvää aikaa miettiä seuraavia tutkimusmatkoja. Loppuyhteenveto seuraa jahka pää selkiää. :-)

- Don

Knysna

Mossel Bayn jälkeen Avanzan nokka osotti jälleen itään ja noin tunnin tuuppaamisen jälkeen saavuttiin Knysnaan. Upea hevosenkengän muotoinen lahden poukama jylhine kallionkielekkeineen tarjosi erinomaiset oleskelut viiden päivän visiitille.

Auton vuokraaminen oli kyllä todella hyvä ratkaisu nimittäin tieverkosto täällä on todella hyvä ja tiet ovat kauttaaltaan yllättävän hyvässä kunnossa. Paikasta toiseen siirtyminen sujuu vauhdikkaasti ja tuo mieleen muistoja kymmenen vuoden takaa Bruce highwaylta Australiasta. Polttoaineen loppumisestakaan ei tarvitse olla huolissaan, sillä huoltoasemia ja ruokaloita on osattu pystyttää juuri sopiville etäisyyksille ja se tekee uusien paikkojen tutkimisesta yhtä mutkatonta, kuin tie Kapkaupungista Mosselin lahdelle. Vain 10425 ratin käännöstä mutta kuskin mukaan syynä oli meidän vuokra Toyotan etusiivekkeen olematon ilmanohjaus. Mene ja tiedä. Jokainen töyssy ainakin tuntui siltä, kuin istuimen jouset olisivat penetroituneet persereikään. #doninaurinkomatkat

Sitten itse Knysnaan. Majailtiin neljä yötä melko hulppeassa talossa paikallisilla Beverly Hilsseillä, mistä oli hienot näköalat suoraan lahdelle. Tuntui olevan vähän varakkaamman väestön aluetta, kun kaukosäätimellä kontrolloitiin portteja ja puutarhurit kävivät napsimassa nurmikon oikean mittaiseksi. Ihan tällaista ei hintaan nähden odotettu. Ilmeisesti kohde oli vasta laitettu vuokralle ja omistaja vielä kartotti hintapolitiikkaansa. Hyvä meille. Knysnaa pidetään Western Capen jalokivenä. Luontoa ja rauhaa rakastavien ihmisten koti. Tunnelmaltaan aikalailla Kapkaupungin vastakohta. Suosittu kohde myös matkailijoiden keskuudessa. Vihdoin pystyi kunnolla rentoutumaan ja jo kaksi viikkoa reissua takana...

Tehtiin autolla täsmäiskuja 60 kilometrin säteellä eri paikkoihin ja kuvattiin materiaalia tulevaa leffaa varten. Yksi juttu pitää mainita autoiluun liittyen. Tippi kulttuuri on vahvasti läsnä Etelä-Afrikassa ja se ulottuu myös auton parkkeeraukseen asti. Lähes kaikilla parkkipaikoilla pyörii tyyppi punainen/keltainen liivi päällä ja hänen tarkoitus on pitää autot turvassa varkailta. Kyseinen kaveri ei ole varsinaisesti töissä töissä eikä ota mitään vastuutakaan, mutta tipata kuuluu aina pois lähdettäessä. Ehkä hänen läsnäolonsa vähän hillitsee voroja, vaikka tavallaan on itsekkin sellainen. Jänniä juttuja.

Yksi tämän matkan kohokohtia ainakin omasta mielestäni, oli vierailu Tenikwan Wildlife Rehabilitation & Awareness Centerissä. Pääasiassa kissaeläinten suojeluun ja  kuntoutukseen erikoistunut keskus. Jännittävin hetki koettiin, kun päästiin gepardin kanssa samaan aitaukseen. Harmikseni en päässytkään testaamaan tulireisieni kykyä päihittää gepardi sadan metrin sprintissä, sillä tämä maailman nopein maalla elävä nisäkäs ei uskaltanut kanssani edes viivalle vaan pelokkaana pötkötteli puskan varjoissa. Tiesi kohdanneen parempansa. :-) Lähistöllä olisi ollut samanlaisia kuntoutuskeskuksia mm. elefanteille, apinoille, linnuille ja matelijoille mutta, koska Mr. Bangkok on jo ratsastanut elefantilla auringonlaskuun Laosissa, piessyt apinoita Thaimaassa, kurmuuttanut käärmeitä Kambuijassa ja ruokkinut punatulkkuja Sahalahdella niin kissat olivat helppo valinta. Hieno ja opettavainen kokemus.

Etelä-Afrikka alkaa vihdoin valaisemaan parempia puoliaan ja tottakai juuri silloin, kun reissu on jo ehtoopuolella. Tämä on yksi syy miksi vihaan lyhyitä matkoja. Asioiden näkeminen, kokeminen ja sisäistäminen vaatii aikaa. Onneksi on vielä päiviä jäljellä. Ja jotta voi taas lähteä, niin täytyy myös palata. Ennen kotiinpaluuta vuorossa on kuitenkin kauan odotettu safari ja Afrikan luonnon kokeminen sen kaikkine ihmeellisyyksineen. 

- Don