Viime kertomuksen jälkeen oltiin siis melomaan lähdössä ja sinnehän me mentiin. Kerettiin sutiin mangrove metsissä ristiin rastiin parisen tuntia, kunnes tummat pilvet alko uhkaavasti kerääntyä horisontissa. Sen verran on onneks haubereissa vielä ruutia, että kerettiin myrskyn alta kuivina pois. Kajakki vuokraaja keitteli vielä maittavat lounaat siinä, kun odoteltiin jo alkaneen sateen laantumista. Sivu huomiona mainittakoon, että ei varmaan ole olemassa paikkaa maailmassa missä et kiinalaisiin kirjaimellisesti törmäisi.
Ennen reisua olin selaillut interwebistä tietoa näistä kolmesta saaresta ja nimenomaan niistä suurimmasta ja vähemmän kehittyneestä Nusa Penidasta ja sen upeasta luonnosta. Haluttiin ehdottomasti päästä edes käväseen saarella nyt kun täälä oltiin ja se onnistuikin yllättävän kivuttomasti, "drive to the yellow bridge and ask for a boat." Ja näin tehtiin. Ihan kohtalainen kauppa saatiin aikaseksi ja oltiin veneessä jo kymmenen jälkeen aamusta. Hauskaa on se, että länkkäreillä maksatetaan myös paikallisten liikkuminen saarten välillä nimittäin veneeseen lappasi jokunen muukin meitin lisäksi vaikka priva kyytiä mainostettiin. :) Ei siinä, näin se homma toimii ja etenee.
Matka Penidalle kesti vain noin vartin verran ja kippari sano, että viiteen mennessä iltapäivästä pitää olla takasin. Asia kunnossa, mopoo alle ja kiertään navigaattorin kanssa kohteita. Täytyy sanoo, että älyluurit helpottaa tässäkin asiassa helvetisti. Aikanaan kun Australiassa seikkailtiin, niin repsikka luki silmä kovana paperikarttaa ja piti pakun oikeella kurssilla. (Vaikka sitten kartta väärinpäin jos ei muu auttanu).
Teiden huono kunto oli ennakkoon tiedossa, mutta en uskonut, että ihan näin huonossa. Useempaan otteeseen kävi mopedia sääliksi mutta pakko se oli rytyyttää eteenpäin kohti ensimmäistä kohdetta Kelingking Beachia, jota ympäröivät majesteettiset kalliojyrkänteet näyttävät suoraan ylhäältäpäin katsottuna tyrannosaurus rexiltä. Yhtäläisyyksiä oli kyllä havaittavissa ja maisemat oli henkeä salpaavat! Portaikko alas rannalle oli niin jyrkkä ja osittain hutera ettei lähdetty kapuamaan. Varmasti ihan fiksu päätös. Hieman nolo tilanne sattui kun ryhmäkuvaa koitettiin napata, mutta kaksi yliluonnollisen ruskettunutta naarasta kiilasi koko ajan kuvaan. Meitin gimmathan siitä pillastu ja kirosivat nuo kilpailevat tummaverikot siltä seisomalta alimpaan helvettiin ja koska oletuksena suomen kieli on melko turvallinen tähän touhuun, niin saattoi jokunen ärräpää lentää... No varmaan osaatte arvata mistä maasta neitokaiset olivat loppujen lopuksi kotoisin.
Omat muijat helvetin kyytiä kantoon ja äkkiä lipettiin kohti Broken Beachia. Kannattaa muuten googlettaa näitä kohteita, koska on välillä aika hankala kuvailla miltä paikat todellisuudessa näyttää. Kuvia tietysti tarjolla tekstin lopuksi. Huonojen teiden vuoksi aikaa tuhrautui yllättävän paljon siirtymisiin ja aivan kaikkia paikkoja ei millään keretty kiertään, mutta muutama helmi kylläkin. Mm. Broken Beachin lähistöllä, ei suunniteltu jyrkänne visiitti ja sen rantavesissä uiskentelevat valtavat Manta rayt eli paholaisrauskut. Ristus minkä kokosia! Aikasemmin nähnyt vaan luontodokkareissa. Snorkkelointi niiden kanssa olisi varmaan ollut jännää, mutta meillä ei nyt ollut siihen aikaa eikä enää vedenkestävää kameraakaan.
Paljon olisi ollut vielä nähtävää, mutta kello näytti jo sen verran, että oli ajettava putki mansikkana takaisin kotisatamaan ennen kun paatti lähtee. Kello kävi minuuttia vaille aikamääreen, kun poikittain kadulla ollut pakettiauto katkas liikenteen. Tässä vaiheessa Tiina päätti toimia. Hyppäs kyydistä ja lähti Bolt tyyppisessä etukenossa juoksemaan kohti satamassa odottavaa kipparia, ettei hän jättäisi meitä rannalle. Paikallisten riemuksi matka tyssäsi kuitenkin ensimmäiseen liikennemerkkiin. Onneksi oli Hondan kypärä päässä meinaan sen verran korttelissa kajahti. :D Kipparikin sen onneksi kuuli ja täten tehtävä suoritettu!
Reilu kuuden tunnin visiitti Penidalla oli upea kokemus mutta aivan liian lyhyt. Nykyään siellä on tarjolla jonkin verran jo majoitusmahdollisuuksia pidempää vierailua varten ja uusia rakentuu koko ajan, mutta pääasiassa päiväretkillä ihmiset sinne tekevät. Sosiaalisenmedian kautta leviää nykyään niin paljon ja nopeesti tietoa eri paikoista, että nopea turistisoituminen on väistämätöntä.
Tänään oli viimeinen kokonainen päivä Nusa Lembonganilla ja huomenna on lähdön aika. :( Käytiin kuvailemassa vielä puuttuvat kohtaukset videoo varten ja loppupäivästä vielä Dream Beachilla uimassa ja ruoppaamassa rantahiekkaa. Melkein jouduttiin meripelastustehtäviinkin, kun yllättäen eräs kiinalainen joutui kumiankkansa kanssa voimakkaiden virtausten vietäväksi ja hänen naisystävänsä tuli hädissään meille huonolla englannilla selvittämään, että "help help" ja osotti sormellaan ulapalla räpiköivää miestään. Vähän oli kuumottunut olo, koska niissä virtauksisa ei olisi ollut mitään saumaa uimalla pelastaa ketään. Mekin uitiin suosiolla ihan rannan tuntumassa. Onneksi kaveri onnistui aplodien saattelemana polskuttelemaan ankkansa kanssa rantaan ja saatiin huokaista helpotuksesta. Ne varotuskyltit ei o turhaan siä rannalla!
Jos joskus tämän reissun jälkeen eksytään vielä tännepäin maailmaa ja erityisesti Balin seudulle, niin ehdottomasti on tultava poikkeen Nusa Lembonganille ja sen vierustovereille. Kyllä osaa olla komiaa! Nyt nukkumahan ja huomenna siis back to Bali. Luvassa vielä mm. jatkoa mäsäyttäjät osioon ja muiden mietteitä kuluneista viikoista, joten pysykää kanavilla.
-Don