Idea synty viime keväänä. Teki mieli reissuun ja kysyin pojilta, että pitäskö lähtee takasin Jumille. No ei siinä kauaa menny ku homma oli sillä selvä ja ei kun järjestelyt käyntiin. Ajan kuluessa saatiin mutama heebo vielä lisää remmiin.
Nyt kuvitelkaa tämä jos siellä loskan keskellä pää vielä toimii, eikä masennus ole vielä iskenyt. Tätä tekstiä kirjottaessani hengailen hammockissani sinertävän meren rannalla palmun katveessa. Aallot iskee kevyesti rantaan ja mukavasti viilentävä merituuli suorastaan hyväilee auringon ruskettamia korvanipukoitani. Kivenheiton päässä oikealla on tarjolla ruokaa ja juomaa vatsan täydeltä ja vasemmalla tyhjää rantaa satoja metrejä. Korvanapeista soi omaa lempimusiikkia. Kutakuinkin täydellistä. Mutta mitä!? Viereisestä hämmäristä kantautuva kikatus rikkoo hiljaisuuden. Huokaus... Se olikin vain Tintsu lukemassa Juoppohullun päiväkirjaa, turistimassat loistavat edelleenkin poissaolollaan.
Nyt on käynnissä neljäs päivä saarella ja meno on yhtä rentoo kun pari vuotta sitten. Tutut naamat Golden Pearlin respassa toivotti tervettulleeks ja erityisesti Töykänän kasvatin Wolverinemainen poskiparta ja veikeä virnistys oli jäänyt heidän mieleen. "Khap maan!" kuului huudahdus Fu Barin tiskin takaa, kun Kala iski meille changit pöytään. Melko maagiset fiilikset olla taas täällä.
Parin vuoden aikana paikka on saanut jonkin verran uudistuksia. Uusi veneen mallinen ravintola/receptionin yhdistelmä. Vanha on purettu palasiks ja ikävä kyllä myös meitin bilispöytä siinä sivussa. Bungaloweja on tullu reippasti lisää ja koko ajan pojat vääntää uusia. Turisteja ei kuitenkaan o juurikaan sen enempää kuin viimekskään mikä on tosi hyvä. Betonia on tullu myös jonkin verran lisää ja nykyään pystyy päristeleen aina main villageen asti betonitietä pitkin. Hinnatkaan ei ole mielestäni juuri muuttunu. Langin kaupalta saa edelleen ison changin 70B ja Golden Pearlin banana pancakelle on vaikee pärjätä.
Krabilla kun odoteltiin lauttaa niin porukkaa oli laiturilla ihan ahdistukseen asti vartoilemassa. Helposti yli kolme sataa päätä. Meidän onneks Jumin kohdalla pois jäi vain kymmenkunta ja loput persnaamat paineli Lantalle bilettään. Excellent! Toivottavasti tänne ei ikinä kehitykkään samanlaista party party meininkiä ja betonihelvettiä mitä noille muille isommille saarille mutta aika senkin näyttää.
Tähän asti ei olla juuri muuta täällä tehty kun syöty, juotu, uitu, nyrkkeilty ja chillattu hammockissa. Sahkun ylivoimasena maalintekijänä ja Torvisen luottotopparina pääsin väläyttään maalintekotaitojani myös paikallisia vastaan fudiksessa. Ultimaattiset taidot on edelleen tallella, ulkosyrjällä oikeeseen ylänurkkaan. :-) Tiina ja Spete ei pärjänny hitusen kuopikkaalle pelikentälle ja tuloksena nyrjähtäneet varpaat. Itsehän painelin gasellin kevyesti päädystä päätyyn tehden selvää jälkeä vastustajan joukkueesta.
Nyrkkeilyssä oli vielä varmaan vähän hapon jäänteitä kehossa kun otin koutsin huudoista huolimatta kuusmuna turpaan Mr. Bangkokilta. "Jumalauta jätkä löi oikeesti!" Kerrotaan siitä lisää kuitenkin seuraavassa jaksossa, nyt pienet päikkärit ja sit syömään. Hephep.
-Don
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti