Kuitin palaselle laaditun suunnitelman ja 15 päivän viisumin asettamien rajoitusten johdosta, oli Ho Chi Minh Citylle varattu nelisen päivää. Vierailtavat kohteetkin oli about valittu jo etukäteen, jotta saatais kaikki hyöty käytettävissä olevasta ajasta irti. Kaupunki kun ei taas ollut ihan sieltä pienimmästä päästä.
Ensimmäinen päivä oli normaalisti varattu Herra Höllin pitämälle city tourille, joka sisälsi mm. Baskin Robbinsin jäätelöihin tutustumisen, parit market keskittymät ja postitoimiston. Siinä tepastellessa oli jännä nähdä, että vaikka Ho Chissa on tähän asti ollu ruuhkasimmat kadut, niin silti liikenne tuntuu vetävän paremmin, kuin esimerkiksi Bangkokissa.
Lopulta kierros päättyi tunteita herättävään, Vietnamin sotia käsittelevään museoon, War Remnants Museumiin. Erityisesti kuvat ihmisistä, jotka olivat joutuneet jenkkien käyttämien kemikaalien uhreiksi, oli varsin karua katsottavaa. Agent Orangeksi kutsutun tavaran vaikutukset näkyvät vieläkin Vietnamin katukuvassa. Epämuodostumia, puuttuvia raajoja sekä kehitysvammaisuutta.
Myös ympäri maseutua lojuvat räjähtämättömät ammukset ja miinat aiheuttaa kuolemantapauksia vuosittain. Jenkit lupasivat kuukausi takaperin käynnistää raivausoperaation, mutta peruivat sen hetki sitten.
Sota oli teemana myös toisena päivänä. Oltiin varattu etukäteen jo opastettu touri Cu Chi tunneleihin, jotka sijaitsevat n. 70km päässä itse kaupungista. Yli 200 kilometriä käsin kaivettuja tunneleita, kolmessa kerroksessa. Vain Vietcongin sissi pystyy moiseen. Sodan jyllätessä, he kirjaimellisesti elivät maan alla, joka osottautui varsin tehokkaaksi tavaksi puolustautua tunkeilijoita vastaan.
Meidän opas oli väittämänsä mukaan syntynyt tunneleissa, joka saattoi hyvin pitää paikkansa, sillä naiset myös synnyttivät maan alla. Kierroksen lopuksi pääsimme itse ryömimään tunneleihin. 140 metriä kyykkykävelyä, pilkkopimeessä tunnelissa, pisti jälleen tulireidet koetukselle ja soijan virtaamaan. Vaikka kyseistä läskeille turisteille tarkoitettua testipätkää olikin suurennettu yli 50%, niin silti joutui välistä ihan ryömimään. Ahdas ja mielenkiintonen kokemus.
Ehtoolla käytiin vielä ihan omatoimisesti tutustumassa Apocalypse Now nimiseen klubiin, joka on saanut nimensä saman nimisen sotaelokuvan mukaan. Pirun hyvä pätkä muuten, kannattaa katsoa.
Seuraavat pari päivää menikin oikeestaan ihan chillatessa, matkajärjestelyjä tehden ja masterchiefin sairastellessa. Rupee toi tinkaaminenkin jo luonnistuun vähän paremmin vaikka vieläkin sitä tulee jonkin verran kusetetuks. Marketista irtos kolmet lökäpöksyt viidesosalla alkuperäsestä hinnnasta, success! Mr. Bangkokin neuvo kaikille tinkaajille, "pysykää kovana!"
Tänään seiskan aikaan aamusta saavuimme pienehköön rantakaupunkiin nimeltä Nha Trang, jonka rantoihin Etelä-Kiinan meri lyö ihan maukkaan kokoisia aaltoja. Yksi Vietnamin monista rantalomakohteista siis kyseessä. Tästä kuitenkin lisää seuraavassa jaksossa.
- Donnie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti