Moottoripyöräpäiväkirja

Uudenvuoden spesiaali tupla postaus. Paikkana edelleen indonesia ja lake toba. Ohjelmassa pari päivää mopoilua. Tai itseasiassa eka päivä meni rankkasateessa hukkaan. Sen verran ehdittiin ajaa että kaikki vaatteet kastu.

Toinen päivä alkoi kirkkaassa säässä ja olikin time to go mobile. Hetkeksi. 10km ajettu ja mr.Bangkok keskeytti yllättäen pyörän hajotessa alle. Pikku talutuskeikka keskipäivän helteessä ja pyörä huoltamolle. No eihän siitä vikaa löytyny vaikka pari tuntia meni ja osiin purettiin. Siispä takas viiksivallun luo jolta pyörät vuokrattiin ja uus skootteri alle. Viiksivallu pisti parastaan ja korvike oli maailman romuin skootteri, yksikään mittari ei toiminu jne...

No päivän toinen startti ja suuntana hot springs 44km päässä. Perille päästiin tällä kertaa ilman mitään ongelmia. Tosin lähteitä hienompi kohde oli silti kraarerin reunaa kiertävä tie jolle eksyttiin. Alko jo vähän hirvittää kun bensamittarit käänty punaiselle ja tie vaa jatkuu. Lopulta  vastaan tuli pikku kylä josta saatiin tankkiin täytettä ja suunta kohti kotia.

Takasipäin lähettiin iltapäivästä ja alko jo vähän hirvittää ehditäänkö päivän valolla kämpille kun aikaa oli tuhlantunu aamun keskeytykseen. Valittiin viä eri reitti kun tullessa, suoraa saaren keskiosan vuorten yli. Terrible mistake.. Alkuu tie oli hyvä ajaa, näköalat huikeet ja joka talolta tervehdittiin ilosesti "hello". Alun hyvä meno kuitenkin muuttui illan pimetessä.

Ensin asutus harveni ja lopulta loppui kokonaan. Tie pieneni ja lopulta ajettiin kivikoissa ja tulva altaissa joita eilinen sade oli saanut aikaan. Myös aurinko ehti laskee ja sumu tai pilvi ympäröi kaiken. Varsinainen Heart of Darkness, öisen viidakon äänet ja kuuman kostea ilma. Tunti pilkko pimeässä ajelua ja taas alkoi bensamittarit punottaa. Jopa yleensä kylmän viillee mr.Bangkok alkoi kuumottuun kun mittari ei edes toiminut ja mopon käynti alkoi olla epävarmaa. Toisaalla Don Ahonen ei hermojaan menettänyt, tosin syyksi paljastui kämpille jääneet silmälasit, mieshän ei nähnyt mitään ja seurasi vain edellä meneviä takavaloja.

Lopulta viidakosta pilkoitti tienviitta, oikealla tiellä oltiin. Toivo heräsi ja otettiin viiksivallun mopoista kaikki irti. Parin kilometrin rykäisyn jälkeen näkyviin tuli valoa ja talo. Ja heti kohdalla tultuamme kuului tuttu "hello". Aivan järkyttävän mukava pariskunta kutsui pimeydestä saapuneet,  kuraiset ja kuumottuneet, viidakkoseikkailijat kotiinsa. Ajo-ohjeet saatiin ja todettiin,  että kyllä oikealla suunnalla oltiin, mutta taas arvioitu matka aivan pieleen ja nyt oltiin vielä n. 30km määränpäästä ja bensa loppu.  Paikalliset tarjosivat vielä kahviakin, mutta kohteliaasti kieltäydyttiin kun kuultiin, että kilometrin päässä olisi kauppa ja kaivattua bensaa.

Ja sanottuamme tusen tackit ja good nightit jatkettiin taas matkaa. Ensin näkyi lisää taloja ja jopa vastaantuleva mopoilija ja lopulta kaupan valot. Ukot katseli valoilla tankkiin ja naureskeli kun tankattiin, höyryillä oltiin liikkeellä. Kaupalta alkoikin jopa päällystetty tie ja loppu matka alas Tuk Tukkiin olikin helppoa menoa viidakon jälkeen.

Lopulta myöhästyttiin etukäteen varatulta bbq possu illalliselta vain 8 minuuttia. Mittarissa reilu 120 km ajoa ja ajallisesti kestoa noin 6h.. kyllä ruoka maistui ja uni sen jälkeen. Ride on!

-masterchief